Kanaria 1: Piiraan maku makea

Olimme perheen kanssa Kanarialla viikon verran, luin siellä 2.5 kirjaa. Ensimmäisen olin aloittanut Suomessa, ja se oli kesken lähtöpäivänä. Se oli:

Alan Bradley: Piiraan maku makea, 2009
389 sivua
suomentanut Maija Paavilainen vuonna 2014

Kirja on moninkertaisesti palkittu, ja se aloittaa Flavia de Luce -dekkarisarjan. Kirjan takasivulla kerrotaan, että "tarina on kuin tehty niille, joiden yöpöydällä notkuu pino Neiti Marpleja ja jotka eivät koskaan kasvaneet yli Viisikoista.

Virhe. En pidä neiti Marplesta (Hercule Poirotia rakastan!), enkä ole koskaan lukenut Viisikkoja. Enid Blytonin Seikkailu-sarjaa olen kuunnellut ja lukenut, ja siitä tykkäsin lapsena kovasti.

Kirja kertoo vuodesta 1950 ja tapahtumapaikka on Buckshaw Englannin maaseudulla. 11-vuotias Flavia de Luce asuu leski-isänsä ja kahden siskonsa kanssa. Perheen äiti Harriet on kadonnut vuorikiipeillessä Flavian ollessa 1-vuotias. Siskot kiusaavat Flaviaa, minkä kerkiävät ja Flavia kostaa, minkä kerkiää. Flavia rakastaa kemiaa, ja osaa runsaasti erilaisia kemiallisia kaavoja ja myös tehdä kokeita.

Kirjan alussa kartanosta löytyy kuollut lintu, jonka nokkaan on laitettu postimerkki. Tällä on merkitys, jonka perheen isä heti tajuaa. Lintu on kurppa, ja isän lempinimi oli nuoruudessa ollut Kurppa. Isä myös kerää intohimoisesti postimerkkejä. Hetkeä myöhemmin Flavia löytää kuolleen miehen puutarhasta. Kuollut mies on hetkeä aiemmin riidellyt Flavian isän kanssa isän työhuoneessa. Poliisi epäilee Flavian isää ja pidättää tämän.

Flavia selvittää, missä hotellissa kuollut mies on yöpynyt ja murtautuu huoneeseen. Hän löytää matkalaukkuun piilotetut kaksi postimerkkiä. Kylän vanhempien asukkaiden avulla Flavia saa tietää menneestä: miten opettaja Twining teki itsemurhan hyppäämällä koulun pihalla tornista alas, miten rehtori Kissing menetti harvinaisen postimerkkinsä taikatempun myötä. Miten tämä kaikki liittyy kuolleeseen mieheen? Kuka on herra Pemberton, joka ilmestyy kartanolle?

Minua ärsytti pikkuvanha Flavia, enkä näe uskottavana, että 11-vuotias tyttö olisi parempi etsivä kuin kylän poliisi. Yleensä ahmaisen kirjan. Tästä oli lähinnä ajatus "huoh, täytyy vielä tämä lukea, ennen kuin pääsen seuraavaan". Kirjassa oli liikaa henkilöitä, ja muutamat jutut olisi hyvin voinut jättää pois. Miksi mukana oli ärsyttävät siskot? He olivat vain statisteja, jotka eivät tuoneet tarinaan mitään. Flavian kostotoimenpide toiselle siskolle (huulipunaan myrkkyä ja sitä seuraavan oireilun seuraamista) ei liittynyt mihinkään ja vain lisäsi ärsyyntymistäni. Lisäksi koko Harriet-homma (äiti) oli jotenkin outo. Tietysti äiti oli pitänyt "tappaa" kirjassa, jotta päästään yhdellä hahmolla vähemmän, mutta silti Harrietista puhuttiin jatkuvasti ja mainostettiin, miten vähän Flavia muistaa äitiään ja miten merkityksetön äiti hänelle on. Outoa oli myös Flavian viehtymys myrkkyihin: hän tiesi niistä paljon ja osasi valmistaakin niitä.

Tuskin luen enempää Flavioita. Hain tämän kirjastosta, koska olin lukenut hyviä arvosteluja. Ei kuitenkaan ollut minun makuuni, vaikka dekkareista tykkäänkin.