Kanaria 2: Playground

Toinen Kanarialla lukemani kirja oli

Lars Kepler: Playground 2015
416 sivua
Suomentanut Kari Koski 2016, Kustannusosakeyhtiö Tammi

Lars Kepler on ruotsalainen kirjailijasalanimi, jota käyttävät aviopari Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril. He ovat julkaisseet Lars Keplerin nimellä viisi dekkaria.

Olen lukenut kaikki Keplerit (Hypnotisoija, Paganini ja paholainen, Tulitodistaja, Nukkumatti, Vainooja). Aiemmat ovat kertoneet Joona Linnasta ja ovat ainakin lähestulkoon realistisia (ainakin inhorealistisia :) ). Playground on täysin erilainen. En yleensä juurikaan pidä fantasiasta (Terry Pratchettin "Hyviä enteitä" on ainut fantasiatyyppinen, josta oikeasti tykkään todella paljon), mutta vaikka Playground on fantasian rajoilla (ainakin välitilassa ;) ), imaisi se mukaansa. Tätä ennen kahlasin "Piiraan maku makea" ja sen jälkeen tuntui maukkaalta ihanalta välipalalta ahmaista Playground. En olisi laskenut käsistäni sitä, mutta pakko oli välillä tehdä muutakin - perhelomalla kun olimme! Kaksi päivää meni, niin kirja oli luettu. Ja se on toki yksi syy, miksi aloitin blogin: luen niin nopeasti, että unohdan helposti, mistä kirja kertoi. (Tuli juuri mieleen, että voisin aloittaa taas Hypnotisoijasta sarjan alusta ja palauttaa mieleen tarinat).

Playgroundin takasivulla on: "Kun sydän lakkaa lyömästä, kamppailu vasta alkaa".
Idea on varsin ovela. Kun ihminen kuolee, päätyy satamakaupunkiin, jossa vallitsevat viidakon lait. Ihminen herää kylpylässä ja menee sieltä jonottamaan punnitukseen. Punnituksessa selviää, jääkö ihminen satamakaupunkiin odottamaan vai onko kuollut, jolloin jatkaa matkaansa laivaan. Mihin laivat vievät, ei selviä kirjassa.

Päähenkilö on Jasmin Pascal-Anderson, joka on kirjan alussa taisteluryhmän johtaja Kosovossa. Hankalassa tilanteessa hän tekee ratkaisun, jonka seurauksena kaksi hänen ryhmästään kuolee ja hän itse haavoittuu vakavasti. Hän päätyy kiinalaiseen satamakaupunkiin, joka on synkkä ja pelottava. Kaupunki on kaaoksen vallassa. Punnituksessa hän saa viisumin kaulaansa roikkumaan, joten hän jää kaupunkiin odottamaan ratkaisua: jatkaako hän veneisiin vai pääseekö vielä elämään takaisin. Hänet ohjataan terminaaliin, jonka seinälle pian ilmestyy hänen kuvansa ja hän pääsee takaisin elämään. Kokemansa jälkeen hän kertoo muille, että kuoleman jälkeen odottaa satamakaupunki, jossa kyltit ovat kiinaksi, jossa ei voi nukkua, jossa kaikki on synkkää ja harmaata, jossa triadi varastaa viisumeita. Kukaan ei usko, ja Jasmin joutuu psykiatriseen hoitoon.

Kuutisen vuotta myöhemmin Jasminilla on 5-vuotias poika, Dante. Danten isä on Mark, yksi Kosovon taisteluryhmän jäsenistä. Jasminilla ja Markilla on yhteishuoltajuus, joka ei suju ongelmitta. On tulossa oikeudenkäynti, jota varten Jasmin, Dante ja Jasminin äiti lähtevät ajamaan Markin luo. Äiti ajaa kolarin ja Jasmin päätyy taas satamakaupunkiin. Nyt hänelle varmistuu, että hän ei ole hullu eikä ole kuvitellut kaupunkia. Hän on näkevinään äitinsä laiturilla menossa veneeseen.

Hän saa mukaansa tulkin nimeltä Ting. Kaupunki on pullollaan ihmisiä, jotka odottavat päätöstä. Moni on asettunut kaupunkiin asumaan. Meillä muutama minuutti vastaa useaa tuntia kaupungissa. Kaupungissa on paljon tavaraa. Ihmettelin, miten tavarat ovat sinne päätyneet. Ilmeisesti, jos ihminen pitää kädessään kuollessaan jotain, tavara päätyy kaupunkiin. Jotain siellä kai myös kasvaa, koska tuoreita yrttejä siellä on myös.

Triadia pelätään. Triadi varastaa viisumeja esimerkiksi yksinäisiltä lapsilta ja myy ne kalliilla eteenpäin. Näin lapsi siirtyy kuolemaan ja viisumin ostaja syntyy uudelleen lapsen ruumiissa. Kaupungissa voi myös kuolla.

Jos viisumi on huijattu tai varastettu, asian voi vielä Kuljetuslautakuntaan, joka tekee päätöksen, josta vielä voi valittaa. Tuolloin tuomioistuin tekee lopullisen päätöksen. Mikäli tuomioistuimen päätöksestä valittaa, asia ratkaistaan leikkikentällä "playgroundilla". Leikkikentän ainut sääntö on, ettei ole sääntöjä. Leikkikentällä pelataan niin kauan, että toisen joukkueen kaikki jäsenet ovat kuolleet.
Enempää en paljasta, jos vaikka joku lukeekin blogiani ja haluaisi Playgroundin joskus lukea :)

Ilmeisesti kaikki, jotka ovat kaupungissa, ovat elvytettävinä tai makaavat letkuissa teholla. Vihjattiin myös siihen, että kaupunkiin voi jäädä asumaan. Ilmeisesti näin voi toimia siinä kohtaa, jos perheestä osa pääsisi takaisin ja osa joutuisi veneille.
Jäin myös miettimään, kun moni totesi Jasminille, että hän "hehkuu". Johtuiko tämä punaisesta tukanväristä vai koitettiinko tällä kertoa lukijalle, että Jasmin on monella tapaa erityinen, "valittu"? Yleensähän kaupungista ei muista mitään sieltä palatessa, Jasmin muisti ja halusi vielä takaisin luotsaamaan poikansa terminaaliin turvallisesti. Kävipäs Jasminilla tuuri, kun sisarensa oli lääkäri, joka tiesi, miten sydämen voi hetkeksi pysäyttää :) Itse jäin miettimään, että jos Jasminin sydän on viisi minuuttia pysähtyneenä, eikö mitään oireita siitä tullut? Aivovaurion kehittymiseen tarvitaan tosin enemmän aikaa. No, ehkä pidän fiktion fiktiona.

Jasmin tutustui muutamiin ihmisiin kaupungissa. Tingin ja herran nimeltä Grossman kuolinsyyt selvisivät. Ting makasi letkuissa ja Grossmanilla kävi työtapaturma. Grossman olisi ilmeisesti päässyt jo eteenpäin veneille, mutta oli jäänyt kaupunkiin. Grossman oli vakuuttunut, että alienit olivat vieneet hänet. Sen verran uteliaisuuden peikko puraisi, että olisin halunnut tietää Jasminia auttaneen perheen, Marta, Pedro ja Erica, kuolinsyyt. Ericalla ei ollut viisumia, joten mahdollisesti Marta ja Pedro olisivat selvinneet, Erica ei, joten jäivät yhdessä kaupunkiin.

Sen verran pöljä olen, että oli ihan pakko kurkata viimeiselle sivulle kesken kirja, mainitaanko siellä Danten nimi. En kerro.

Aika erilainen kuin Joona Linnat. Etenkin Nukkumatti oli hyvin ahdistava ja synkkä. Tämä oli niin selvää fiktiota, ettei ollut niin ahdistava. Juoni meni jouhevasti eteenpäin ja henkilöhahmot tulivat tutuiksi. Tykkäsin heti alussa, kun taisteluryhmän jäsenet luontevasti ja nopeasti esiteltiin.
Seuraavaa Kepleriä odotellessa!