Kanaria 3: Varjopoika

Kolmas Kanarialla lukemani kirja oli

Carl-Johan Vallgren: Varjopoika, 2013
348 sivua,
suomentanut Maija Kauhanen 2015, Kustannusosakeyhtiö Otava

Lähtöpäivänä kävin Ärrällä ja nappasin mukaani tämän kirjan, onneksi. Sain sen loppuun lentokoneessa kotimatkalla. Olisi ollut orpo olo ilman kirjaa.

Kirja alkaa Tukholmasta vuonan 1970. Jan Klinberg on poikiensa Kristofferin ja Joelin kanssa metroasemalla. Janin biologinen äiti on tummaihoinen, Jan on syntynyt Dominikaanisessa tasavallassa. Jan on vaalea. Geenit ovat hypänneet sukupolven yli: Kristoffer on tumma, Joel vaalea.
7-vuotias Kristoffer on ollut kaverinsa luona synttäreillä, ja he ovat nyt menossa kotiin. Perheen äiti Joanna odottaa kotona - perheen miehet ovat tunnin myöhässä, koska Janin kello oli pysähtynyt. Metroasemalla Joel ja isä menevät hissillä, koska Joel on vasta 2-vuotias ja istuu rattaissa. Kristoffer haluaa mennä portaista. Paikalle ilmaantuu nainen, joka tarjoutuu auttamaan Kristofferia portaissa. Tämän jälkeen Kristofferia ei enää koskaan nähdä.

9 vuotta Kristofferin katoamisen jälkeen Jan ja Joanna tekevät itsemurhan, koska eivät toipuneet poikansa katoamisesta.

Siirrytään nykyhetkeen. Pieni Joel on aikuinen, naimisissa kauniin Angelan kanssa - ja kadonnut. Angela ottaa yhteyttä Danny Katziin, entiseen heroinistiin, jonka Joel oli ennen katoamistaan maininnut Angelalle ainoana miehenä, johon luottaa. Danny ja Joel ovat olleet armeijassa ja sen jälkeen puolustusvoimien tulkkikoulutuksessa yhtä aikaa.

Danny on ennen armeijaa käyttänyt heroiinia ja muitakin huumeita. Hän pyöri  kolmen koplassa Eva Dahlmanin ja Jorma Hedlundin kanssa. 16-vuotiaana hän ja Eva olivat ottaneet yliannostuksen, Eva oli herännyt pahoinpideltynä valtavat puremajäljet kaulassa ja Dannya oli pidetty syyllisenä. Danny ei heroiinin takia muistanut mitään.
Tämä oli käännekohta Dannyn ja Evan elämässä. Eva oli päässyt opiskelemaan ja valmistunut myöhemmin syyttäjäksi. Danny oli päässyt tulkkikouluun ja sitä kautta oli oppinut myös ohjelmoimaan. Jorma oli jatkanut pikkurikollisen elämäänsä.

Danny on menossa Angelan luo selvittämään Joelin elämää, mutta Angela on tapettu. Kaulaa on purtu. Paikalle on jätetty Dannyn vaatteita. Lisäksi siellä on edellisestä käynnistä jäänyt sormenjälkiä ja muita jälkiä. Joku koittaa lavastaa Dannyn.
Danny ottaa yhteyttä vanhaan armeija-aikaiseen ystäväänsä Juliniin, jonka yritys keskittyy tietojen etsimiseen. Julin auttaa Dannya etsimällä tietoja, joiden avulla Danny pääsee alkuun. Aiemmin Angela on näyttänyt liinoja, jotka Joelille oli lähetetty. Nämä viittaavat voodoon ja Haitiin.

Angelan kuoleman jälkeen Danny ottaa yhteyttä vanhaan ystäväänsä Jormaan, joka ottaa hänet luokseen piiloon. Yhtenä yönä asuntoon murtaudutaan ja Jorma lähes kuolee. Danny elvyttää Jorman ja soittaa apua. Viime hetkellä Danny poistuu asunnosta, koska on etsintäkuulutettu Angelan murhasta ja Joelin sieppauksesta. Dannylle selviää, että Julin on petturi: Julin on ainut, jolle Danny kertoi, missä piileskelee.

Selviää, että Joel on lavastanut katoamisensa ja todennäköisesti on Angelan murhan takana.

Eva Dahlmankin saadaan vielä sotketuksi mukaan. Hän kohoaa toiseksi päähenkilöksi, viimeistään sitten, kun hänen 7-vuotias tyttärensä siepataan. Dannyn täytyy lähteä Dominikaaniseen tasavaltaan Klingbergin suvun vanhalle plantaasille - sinne, josta isoisä Gustavin omaisuus on peräisin. Dannyn matka on ainut tapa saada Evan Lisa-tytär takaisin on.

Dominikaanisessa selviää, että perheen patriarkka, Gustav-isoisä, on kaiken alku ja juuri. Taikauskoisena hän oli varma, että Janin äiti Marie Bennoit on kironnut hänet ja koko suvun, koska Gustav oli vienyt Janin mukaansa Ruotsiin. Gustav oli antanut siepata Kristofferin ja viedä hänet Dominikaaniseen tasavaltaan Marie Bennoitin luo, jotta Bennoit ottaisi kirouksensa pois suvun päältä. Joel kasvoi varjopoikana, koko perhe suri kadonnutta poikaa ja unohti hänet. Gustav oli ottanut hänet oppipojakseen ja mm. näyttänyt, miten koira raateli plantaasilla orjan, repimällä kaulan auki.

Ihmettelin, että miksi huumeet piti sotkea tähän. Miksi Evasta ja Dannysta piti tehdä entisiä narkkareita? Juoneen kuului olennaisena osana uudenlainen huume, jolla tehdään ihmisistä "zombeja". Kai kirjan olisi voinut kirjoittaa ilman heroiinia silti.
Epäolennaisena tarttui mieleeni myös Klingbergin suvun nenäverenvuodot. Tällä ilmeisesti painotettiin sitä, että Gustav piti sukuaan kirottuna.

Kirjassa tuodaan ajatuksia herättävästi toisen lapsen asema perheessä. Alussa kerrotaan, että Jan "rakasti tätä pientä poikaa, joka oli tullut maailmaan seitsemän ja puoli vuotta aiemmin, joka kulki hänen rinnallaan ja mankui jäätelöä eikä suostunut pitämään häntä kädestä kiinni, koska oli mielestään siihen liian iso. Ystävällinen, korkea pojanääni. Huumorintaju, joka pojalle oli kehittynyt, vaikka hän oli vasta seitsemän."  ......  "Hän rakasti kuopusta tietenkin yhtä paljon kuin Kristofferia, mutta eri tavalla, hiukan vähemmän kiihkeästi, vähemmän kipeästi. Ikään kuin Joel ei olisi vielä ehtinyt jättää häneen aivan yhtä suurta jälkeä".
Kun Kristoffer sitten katoaa, vanhemmat alkoholisoituvat ja Joelista kasvaa sekopää.

Ihan viihdyttävä kirja kaiken kaikkiaan. Kouluarvosanaksi ehkä 8 +.