Stefan Ahnhem: Pimeään jäänyt

Kyseessä on ensimmäinen blogikirjoitukseni ikinä. Päätin aloittaa blogin, koska jo pitkään on tuntunut siltä, että luen liian nopeasti liian väsyneenä, enkä hetken päästä muista kirjasta yhtään mitään. Hyvää toki on se, että voin lukea hyviä kirjoja uudelleen, mutta olisi kiva myöhemmin vielä muistaa kirjasta jotain J

Ensimmäinen kirja, josta kirjoitan, on

Stefan Ahnhem: Pimeään jäänyt 2014,

Suomentanut Laura Beck, WSOY 2015,

534 sivua

Kirja alkaa sillä, että rikostutkija Fabian Risk muuttaa perheineen Tukholmasta kotikaupunkiinsa Helsingborgiin. Muuttopäivänä Riskin entisestä koulusta löydetään ruumis: teknisen työn opettaja Jörgen Pålsson on murhattu. Pålssonin kädet on silvottu irti, ja ne löytyvät koulun suihkuhuoneesta. Murhapaikalla on luokkakuva, josta on ruksittu yli Pålssonin kuva. Pålsson oli Riskin luokkatoveri, ja sitä kautta RIsk ajautuu mukaan selvittämään murhaa. Pian selviää, että Pålsson kaverinsa kanssa kiusasivat rankasti Claes Mällvik -nimistä luokkatoveria. Risk tajuaa, että Pålsson käytti aina käsiään kiusatessaan / kiduttaessaan, hänen kaverinsa käytti jalkoja.

Ensimmäinen epäilty on Claes Mällvik, joka sittemmin on opiskellut kirurgiksi, menettänyt hetkellisesti lupansa hoitovirheen takia, vaihtanut nimensä ja jatkanut uraansa. Kun Mällvik löytyy murhattuna, ei epäiltyä enää ole.

Kirja imaisi heti mukaansa. Kyllä ruotsalaiset osaavat! Maisemakuvausta ei juuri ollut, mentiin vain paikasta toiseen. Pidän kovasti esim. Anna Janssonin kirjoista, joissa on tarinan lisäksi runsaasti kuvausta Visbysta. Hieman alkutilanne oli hassu: Risk oli käynyt ostamassa talon ilman perhettään, ja kävi ilmi, että talossa on kellarissa vanha leivinuuni, jota Risk ei ollut edes huomannut taloa ostaessa. Lisäksi monta kertaa viitattiin tapahtumiin, joita Tukholmassa oli tapahtunut ja joiden takia Risk oli muuttanut Helsingborgiin, mutta näitä tapahtumia ei avattu viittauksia enempää. Jopa katsoin Googlesta kirjailijan: onko tämä varmasti ensimmäinen kirja vai pitäisikö minun tietää jotain enemmän. On ensimmäinen kirja. Viitattiin myös parisuhteen ongelmiin, mutta niitäkään ei avattu sen enempää. Pääpointtina tuntui olevan murhat, ja kaikki ylimääräinen oli… noh, ylimääräistä. Tosin sivuja oli jo tällä yli 500.

Poliisin toiminta oli hieman oudohkoa. Otetaan suoraan tutkintaan mukaan kyseisen luokan oppilas, joka tosin on rikostutkija. Eikö hänen pitäisi olla samalla tavalla epäilty kuin muidenkin? Muutamat poliisit häntä hieman epäilivätkin.

Aina välillä tuli mukaan päiväkirjatekstiä, jonka edetessä voin hyvin huonosti. Päiväkirjassa kuvattiin, että sitä mukaa kuin kiusaaminen eteni, kiusaamisen kohde kidutti enemmän omaa lemmikkiään (hamsteri tms). Lopulta lemmikki-Laban kuoli. Tämän kirjailija teki mielestäni taitavasti, kun keskivaiheen jälkeen selvisi, että päiväkirjan kirjoittaja ei ollutkaan Claes Mällvik tai murhaaja, vaan aivan muu ja päiväkirjaa olikin kirjoitettu kirjan ”nyt”-hetkessä.

Muutamia ns. turhia uhreja oli. Tanskalainen tyttö, joka oli huoltoasemalla töissä. Tosin tyttöä tarvittiin siinä kohtaa, että tanskalaiset kiinnostuvat tapahtumista ja tytön murhaa edeltävillä tapahtumilla saatiin tanskalaisten poliisipomo ns. nesteeseen. Onneksi nilviäinen ei selvinnyt pälkähästä, vaikka pahalta näyttikin. Suuressa loppukohtauksessa kuoli jo ihmisiä kuin heinää, vähän turhaa ehkä.

Oudointa oli, että murhaajaksi paljastui mies, joka oli ollut samalla luokalla uhrien kanssa, mutta jonka olemassaoloa kukaan ei muistanut! Päähenkilö Risk oli arvioni mukaan noin 45-vuotias. Teini-iästä on siis noin 30 vuotta, mutta miten kukaan voi muka niin totaalisesti unohtaa luokkakaverin, vaikka olisikin erittäin hiljainen? Mietin itse, pystyisinkö nimeämään kaikki yläasteen luokkakuvasta (yläasteesta on vasta vajaa 20 vuotta), mutta väitän, että pystyn. Motiivi ei ollut mielestäni hyvä. Kirjailija sai toki pakan sekaisin siinä vaiheessa, kun Mällvik kuoli. Jonkin verran liikaa kirjailija kuvaili murhatapoja, mutta mässäilyä ei ollut. Murhatavoissa tuli esille suunnaton turhautuneisuus, katkeruus ja viha, jota murhaajalla oli luokkaansa kohtaan. Hän oli aina ollut näkymätön mies, jota hän käytti myös nimimerkkinä.

Loppupuolella selvisi, että Riskin poika Theodor on ollut kiusattuna myös. Varmasti vanhemmat voivat olla hyvinkin ulkopuolisia teinin elämässä, ja RIsk ei tunnu olevan kovin paneutunut isä. Oli kuitenkin erikoista, että kirjan loppupuolella kului kolme päivää niin, että isä ja poika keskustelivat vain tekstiviestein, vaikka olivat molemmat kotona – toinen oli ylä- ja toinen alakerrassa.

Joissakin kohdissa hieman epäuskottava kirja, mutta sen verran imaiseva ja vetävä, että pistin heti varaukseen kirjailijan uuden kirjan.